Onko tunnollisuudesta tullut pahe?

17.12.2021

Olen tunnollinen suorittaja. Samalla saan kiitosta nopeudesta ja asioiden viemisestä maaliin. Tunnollinen ei automaattisesti ole yhtä kuin hidas, pedantti tai perfektionisti. Minulle on tunnollisena tärkeää viedä tärkeät asiat huolella maaliin. Vähemmän tärkeissä asioissa voin huoleti hutiloida. Olen työurani varrella eri kohdissa törmännyt problematiikkaan, mikä on saanut minut pohtimaan, onko tunnollisuudesta tullut pahe.

Monella työpaikalla korona-aika on pulpauttanut pintaan haasteita, jotka ovat muhineet pinnan alla jo pidempään. Toimialasta riippumatta väsymys ja uupumus ovat tulleet osaksi päivittäistä arkea. Korona on koetellut erilaisissa elämäntilanteissa olevia vaihtelevasti, mutta ihan jokaista tämä pandemia on jollain tapaa koskettanut. 

Työelämän hektisyys ja jatkuvat keskeytykset ovat tutkitusti aivoille myrkkyä. Siitä huolimatta sinnittelemme informaatio- ja viestintäkanavaryöpyn keskellä ja uimme sähköpostitulvassa toivoen, että nenä pysyy pinnan yläpuolella.

Olen saanut oman osani väsymyksestä työvuosikymmenteni aikana ja neuvoni on, että sano ylikuormituksesi ääneen mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Työnantajille toiveeni on, että konkreettista apua tarjotaan ja heti. Väsyneenä ei näe metsää puilta. Ratkaisuehdotuksia on itse enää vaikea tarjota. Työtehtävien priorisointi, itsensä johtaminen, ajan hallinta ja "riittävän hyvän" tekeminen on jo kokeiltu ja silti ollaan vaikeuksissa. Siinä kohtaa työnantajan on oleellista tarjota konkreettisia ratkaisuehdotuksia työntekijälle ja ottaa ne käytäntöön heti. Kun tilanteeseen reagoidaan ajoissa, selvitään kaikin puolin vähemmillä vahingoilla.

Ylikuormituksen alla olevaa työntekijää saatetaan opastaa keskittymään oleelliseen, priorisoimaan omat tehtävänsä ja neuvoa olemaan vastaamatta sähköposteihin tiettyinä aikoina. Lisäksi on syytä opetella sanomaan "ei". Nämä ovat kaikki tärkeitä neuvoja, mutta kokemukseni mukaan asiantuntijatyöntekijällä on nämä työkalut ja keinot hallussaan jo lähtökohtaisesti. Mistään edellä mainitusta neuvosta ei ole apua, jos tehtävänkuvaa ei ole mitoitettu käytettävissä olevaan työaikaan. On myös tärkeää muistaa, että henkilökohtainen elämä on osa työntekijän jaksamisen kokonaisuutta. Joskus voi hetkellisesti tarvita helpotusta töissä, jotta pääsee vaikean elämäntilanteen yli. Viisas työnantaja osaa tukea työntekijäänsä näissäkin tilanteissa.

Työnantajat rakastavat työntekijöitä, jotka hoitavat asiat, ovat proaktiivisia ja oma-aloitteisia sekä vievät hommat maaliin. Samaan aikaan vaikuttaa siltä, että tunnollisuudesta on tullut pahe. Tiedän tosielämän esimerkkejä, joissa kokeneille, loistavaa asiantuntijatyötä tekeville työntekijöille on sanottu: "koita tehdä hommat vähän nopeammin, niin ehdit tehdä ne työajalla" tai "täällä pärjää, kun ei tee hyvin" tai "jätä vain hommia tekemättä". Monesti kuitenkin odotetaan ihan samoja tuloksia kuin aikaisemminkin, joten yhtälö on mahdoton. Lisäksi töiden jättämättä tekemisellä on vaikutus toisten työhön, jolloin neuvo on mielestäni aika lailla mitätön. Kaiken lisäksi, jos kokee joutuvansa päivät pitkät tekemään sutta ja sekundaa, niin siinäkin oman kokemukseni mukaan rikkoo lopulta itsensä.

Viisautta ja voimia jokaiselle ylikuormituksen kanssa painiskelevalle ja jokaiselle työnantajalle!