en-Ei kannata olla aasi, joka kuoli heinien keskellä nälkään

Minulle päätöksenteko on toisinaan tosi helppoa ja välillä taas valtavan vaikeaa. Parhaassa tapauksessa niin järkiperusteet kuin oma sisäinen tunne ovat yhtä mieltä siitä, mikä on oikea ratkaisu. Monimutkaisemmassa tilanteessa järkiargumentit vakuuttelevat yhtä ja sydän yrittää kovaan ääneen huutaa toista. Joskus taas molemmat pitävät todellista mykkäkoulua, eikä päätöksenteon tueksi tunnu löytyvän itsestä mitään apua. 

Kun törmään vaikeaan päätöksentekoprosessiin, jossa jään jumiin kuin liisteriin, mietin lauselmaa, jonka isäni minulle sanoi parikymmentä vuotta sitten: "Ei kannata olla aasi, joka kuoli heinien keskellä nälkään, koska ei osannut päättää kummasta heinäkasasta syö." Olen palannut tähän ajatukseen monesti ja hyvin erilaisissa vaiheissa elämääni.

Vaihtoehtojen välillä arpominen loputtomasti ei vie maaliin. Vaikka kuinka yrittäisin ennustaa, ennakoida, varautua ja suunnitella, en lopulta tiedä päätökseni seurauksia ennen kuin olen päätökseni tehnyt. Päätös on lopulta vain tehtävä ja on pysyttävä siinä. Kun ratkaisun on saanut tehtyä, ei kannata enää tuhlata aikaa pohtimalla, mitä jos olisinkin tehnyt toisin.

Aasilla on tarinassa valittavanaan vain hyviä vaihtoehtoja - tai ainakin kaksi hyvin samanlaista vaihtoehtoa. Näin usein on. Olen itse huomannut etenkin kilometrien karttuessa, että vaihtoehdot harvemmin ovat selkeästi oikea tai väärä, musta tai valkoinen, hyvä tai huono. Vaihtoehdot ovat pikemminkin kombinaatio erilaisia asioita ja valittavaksi jää, mitkä elementit ovat itselle sopivampia kuin toiset.

Punnitse. Päätä. Pysy päätöksessä ja nauti heinäkasastasi. Toivon sinulle rohkeutta päätöksentekoon matkallasi!